Miten teknologian avulla sekä tuhotaan että pelastetaan maailma
...ja pitääkö sen takia vähentää YouTuben katselua?
Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut?
Ihmisen toiminta on muuttanut ilmastoa pysyvästi ja vaikutukset pahenevat, ellei päästöjä vähennetä välittömästi. 1,5 asteen lämpenemisen raja ylitetään todennäköisesti jo 2030-luvun alussa tai jopa aiemmin. Näin todetaan IPCC tuoreimmassa raportissa. Myös teknologialla on tässä kokonaisuudessa oma roolinsa, jota ei voi sivuttaa.
Tämä julkaisu taustoittaa teknologian ja ilmastonmuutoksen välistä suhdetta – mitä kielteisiä vaikutuksia teknologian käytöllä on ympäristölle, miten teknologiaa voidaan valjastaa ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutoksen torjuntaan ja miten näitä teemoja tulisi käsitellä nuorisotyössä?
Valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa vuosille 2020–2023 (VANUPO) on asetettu yhdeksi tavoitteeksi nuorten ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan tukeminen eurooppalaisella ja kansainvälisellä tasolla. Miten toimintaa voidaan tukea teknologian tai teknologiakasvatuksen avulla? Vinkkejä aiheeseen löytyy tästä julkaisusta.
Ympäristökasvatusta on toteutettu nuorisotyössä jo hyvin pitkään. Tämän julkaisun tarkoituksena on osoittaa, miten teknologian hyödyntäminen voi tuoda uusia ja mielekkäitä keinoja nuorten parissa tehtävään ilmastotyöhön ja toisaalta miten väärillä teknologisilla valinnoilla voimme olla lisäämässä esimerkiksi kasvihuonepäästöjä.
Taustaa julkaisulle
Julkaisu on osa Verken laajempaa kokonaisuutta teknologian ympäristövaikutuksista. Aiheesta on julkaistu podcast-sarja nimeltään Tapaus ilmastonmuutos. Lisää teemaa käsitellään kahdessa DocVerke-jaksossa. Aiheen tiimoilta on haastateltu noin 15 alan asiantuntijaa ympäri Suomen.
Julkaisun tekemisessä on pyritty huomioimaan teosta syntyvä hiilijalanjälki. Olemme julkaisua tehdessä laskeneet mahdollisimman tarkasti kuinka paljon eri toimet kuluttavat energiaa ja millainen hiilijalanjälki niistä syntyy. Mukaan on laskettu mm. vieraiden saapuminen haastateltavaksi, sähkönkulutus, muusta matkustamisesta ja majoituksesta syntyneet päästöt sekä tekemisen aikana nautittujen virvokkeiden hiilijalanjälki. Voit lukea artikkelin lopusta kuinka suuri tämä hiilijalanjälki on ja miten se tullaan kompensoimaan.
Hiilijalanjälki
Hiilijalanjälki tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Elinkaari käsittää mm. tuotteen valmistukseen, kuljetukseen, käyttöön ja sen käytöstäpoistoon liittyvät asiat. Hiilijalanjälkeen lasketaan esimerkiksi kuinka paljon tuotteen käyttö kuluttaa energiaa tai muita resurseja, käytöstäpoistossa huomioidaan, voiko tuotetta tai sen osia kierrättä.
Keskiverto suomalaisen hiilijalanjälki on 10 300 kg CO2e* vuodessa. (Lähde. Sitra)
Hiilikädenjälki
Hiilikädenjälki kuvaa sitä, kuinka voisimme auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Se kuvaa tuotteen, prosessin tai palvelun ilmastohyötyjä sen käyttäjälle. Kuka tahansa voi luoda hiilikädenjälkeä – niin valtio, yritys, yhdistys kuin yksittäinen ihminenkin. Termillä kuvataan positiivisia vaikutuksia ilmastoon. Kuka tahansa voi auttaa ketä tahansa vähentämään hänen omaa hiilijalanjälkeä. Toimijan omat päästöt eivät vähene, mutta autettavan päästöt pienenevät. (lähde: Sitra)
Rebound
Rebound-ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin ongelman ratkaisu vähentääkin siitä saatavia hyötyjä tai pahentaa itse ongelmaa. Esimerkiksi teknologiset innovaatiot voivat johtaa kustannus- ja resurssisäästöihin tuotannossa, minkä ansiosta tuotteista tulee halvempia. Tämä puolestaan voi johtaa lopulta suurempaan kokonaistuotantoon ja -kulutukseen. (lähde: Sitra)
Jakamistalous
Jakamistalous tarkoittaa uutta taloudellista ajattelutapaa, jossa mahdollisuus käyttää tavaroita, palveluita ja muita hyödykkeitä on tärkeämpää kuin niiden omistaminen.
Essi Aarnio-Linnanvuori, ympäristökasvatuksen asiantuntija
Essi Aarnio-Linnanvuori, ympäristökasvatuksen asiantuntija
Teknologia tuhoaa ympäristön
Tiedämme, että fossiilisia polttoaineita käyttävät moottorit ovat paha asia ja tarvitaan uutta puhtaampaa energiaa käyttäviä teknologioita. Mutta yhä suurempi hiilijalanjälki syntyy siitä kun katsomme netistä päivittäisen annoksen kissavideoita. Ja kun voimme tehdä etänä asioita, vaikutelma on, että ympäristö säästyy. Mutta jokainen google-haku ja videopuhelu kuluttaa energiaa, kun digitalisaatioon tarvitaan valtavia datakeskuksia.
“Ihmiskunta ei ole ehkä aikaisemmin ollut tilanteessa, missä omilla teoilla voisi pystyä tuottamaan oman tuhonsa tällä tavalla hitaasti. Aikoinaan ydinaseiden keksiminen saattoi olla samanlainen asia, jossa ei tiedetty mihin voidaan päätyä. Mutta se koski enemmän yksittäisiä isoja ratkaisua, että pudotetaanko pommeja ja aloitetaanko ydinsota. Nyt kysymys on hitaasta prosessista ja siinä mielessä ilmastonmuutos on väistämättä vuosikymmenten isoin asian” toteaa tulevaisuustutkija ja Demos Helsingin toinen perustaja Aleksi Neuvonen
Maailman datakeskusten jalanjälki on samankokoinen kuin 1/7 osa Ison Britannian eli 0.25 % koko maailman jalanjäljestä (Arvio 2020: 250-340 miljoonaa CO2e Tonnia)
HD-tasoisen Netflix-elokuvan katselu käyttää energiaa yhtä paljon kuin tarvitaan kuudenkymmenen teekupillisen keittämiseen.
Google-haun hiilijalanjälki:
0,2-0,7 g CO2e (tai energiasyöpöllä tietokoneella 4.5 g CO2e).
Sähköpostin hiilijalanjälki:
- Spämmi 0,3 g CO2e
- Asiallinen sähköposti 4 g CO2e
- Sähköposti liitteellä, jonka luet 50 g CO2e
Minuutin pikaviestittely kännykällä 57 g CO2e = sama hiilijalanjälki kuin omenalla tai banaanilla
Noin 2,4 % maailman hiilidioksidipäästöistä tulee ilmailusta
Lähde: ICCT
Noin 3,7 % maailman kasvihuonepäästöistä tulee internetistä ja sen käyttöä tukevista järjestelmistä ja laitteista.
Lähde: The Shift Project
Digitaalisen sisällön hiilijalanjälkeen vaikuttaa moni asia. Uusien laitteiden valmistukseen tarvitaan paljon materiaaleja, joten kierrätys on olennaista.
On arvioitu, että tietotekniikan käyttö on tällä hetkellä muutamia prosenttiyksikköjä koko maailman sähkönkulutuksesta. Tietokoneiden laskentatehot kasvavat kuitenkin koko ajan ja tekniikkaa kehittyy, jolloin samalla kehitys imetään pois energian tehokkuudesta tekemällä entistä suurempia tietoteknisiä kokonaisuuksia (rebound-efekti).
Kuluttajien koko ajan kasvava ruutuaika ja siirtyminen yhä korkealaatuisempaan kuvanlaatuun on yksi merkittävä tekijä alan sähkönkulutuksen globaaliin kasvuun.
— Lotta Toivonen (@lotta_toivonen) January 7, 2021
Vuonna 2030 ICT-alan osuus maailman vuosittaisesta sähkönkulutuksesta voi olla jopa 14 %. #ICTilmasto @SitraFund https://t.co/i58ibflFKE
Netflixin, Disney+:n, YouTuben, TikTokin ja monen muun videopalvelun avulla digitaalisten videoiden katselu on kasvanut. Tekniikan kehitys mahdollistaa myös entistä nopeammat koneet ja tekoälyn valtavirtaistumisen. Tekoäly on ylivertainen ihmiseen verrattuna esimerkiksi erilaisten sääennustemallien tekemisessä, mutta kun kone tekee itse monimutkaisia laskelmia, se kuluttaa huomattavasti myös energiaa. Ympäristön näkökulmasta voisi olla järkevämpää laittaa 10 viisasta päätä miettimään ongelmaa kuin antaa tehtävä tekoälylle.
Ympäristön ja energian kulutuksen kannalta on myös merkitystä miten katsoo digitaalisia sisältöjä. Yleisenä sääntönä voidaan pitää sitä, että mitä isompi laite, sen suurempi käytön aikainen energiankulutus.
"Jos katsot mobiilipäätelaitteella hyvätasoista videota, niin se kuluttaa enemmän kuin katsot videota WLANin läpi padilla, koska siinä on se radioverkko. Tällaisia yksinkertaistuksia voi tehdä, mutta kuinka paljon se kuluttaa tarkalleen, se on vaikea sanoa. Sen voin sanoa, että on ekoteko katsoa vähemmän videoita”, toteaa Matti Pärssinen, Aalto-yliopiston vieraileva tutkija.
Monelle esimerkiksi median käyttö on huomaamatonta oheistekemistä, jolloin nettipalvelut ovat päällä kun tekee jotain aivan muuta kuin kuluttaa niitä aktiivisesti.
Mitä tietokoneilla, puhelimilla ja muilla viihde-elektroniikan välineillä tehdään nuorisotiloilla, onko käyttö perusteltua? Pyörivätkö videot tai muut sisällöt taustalla, vaikka kukaan ei niitä katso? Pienillä teoilla on suuri merkitys. Sulkemalla tarpeettomat videostriimit tai ylipäätänsä sähkölaitteet, voidaan saavuttaa jo merkittäviä energiasäästöjä.
“Ehkä hyväkin, ettei kaikesta kannata syyllistyä ja ahdistua. Jos yrittää tehdä parhaansa eli käyttää laitteita huolellisesti, ei osta turhaa ja jos mahdollista, ei osta hirveän halpaa, jonka ei voisi ajatella kestävän kovin kauaa ja että ylimääräiset toimimattomat laitteet vietäisiin kierrätykseen, samoin kuin paperituotteetkin", sanoo Hanna Pihkola, tutkija, VTT.
"Suomalaisilla on melko hyvä ymmärrys siitä, että päätelaitteiden ympäristövaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä laitteita pidempään ja toimittamalla käytöstä poistetut laitteet kierrätykseen."
Oheisessa kuvassa on esitetty, millainen ymmärrys suomalaisilla on teknologiaan liittyviin asioihin ja niiden ympäristövaikutuksiin.
Kaaviossa keltaisella värillä näkyy, miten suomalaiset tuntevat asioiden positiiviset ympäristövaikutukset.
Palvelujen käyttötapojen ilmasto- ja ympäristövaikutukset tunnetaan huonommin.
Punaisella värillä on kuvattu niitä suomalaisia, joiden mielestä asioilla ei ole positiivisia ympäristövaikutuksia.
Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi kysyttäessä miten kiinteän Internet-yhteyden käyttäminen mobiilin sijasta vaikuttaa ympäristöön.
Harmaalla on kuvattu sitä osuutta suomalaisista, jotka eivät osaa sanoa mitään. Näiden asioiden ymmärryksen kasvattaminen on tärkeää, koska sitä kautta päästään parempiin tekoihin.
Liikenne- ja viestintäministeriön ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiassa yhtenä toimenpiteenä on tämän ymmärryksen kasvattaminen:
Edistetään ICT:n palvelujen käytön ja eri käyttötapojen ympäristövaikutusten huomioimista digitaitojen opettamisessa
Pääasiallinen toimija: perusopetus, ammatillinen koulutus ja lukiot, vapaa sivistystyö, digitaitohankkeet; kampanjat: viranomaiset, järjestöt, yritykset, laitteiden myyjät
Matti Pärssinen, Aalto-yliopiston vieraileva tutkija.
Matti Pärssinen, Aalto-yliopiston vieraileva tutkija.
Suuri energiankulutus ei koske pelkästään videoita tai tekoälyä. Myös uusiin huippuarvoihin noussut kryptovaluutta Bitcoin on suuri energiarosvo.
1 bitcoin-kaupan energiakulutus = 51.210 tunnin YouTube-sessiota
Bitcoin-verkon vuoden sähkönkulutuksella voisi käyttää kaikkia Euroopan vedenkeittoon käytettyjä vedenkeittimiä 4,4 vuoden ajan
llmastonmuutoskeskustelussa teknologia, ympäristö ja tulevaisuus ovat avainsanoja, jotka voivat vaikuttaa hahmottomilta, koska tulevaisuus vaikuttaa kaukaiselta. Mutta ajallisesti 2050-luku on yhtä kaukana kuin 90-luku, jolloin internetin todettiin olevan ohimenevä huuhaa-ilmiö.
Suuri kysymys on, että miten parempaan tulevaisuuteen voisi päätyä. Auttaako työelämän, koulutuksen ja aktivismin digitalisoituminen kasvattamaan meistä parempia ympäristökansalaisia vai iskeekö teknologia-ahdistus kesken matkan?
"Nuorista vain kuusi prosenttia uskoo, että ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistutaan."
Mutta olisiko nuori valmis rajoittamaan esimerkiksi oman sosiaalisen median käyttöä, jos teknologian käytön vähentäminen vaikuttaa ympäristöön ja tulevaisuuteen?
"Suuri enemmistö pitää todennäköisenä (56 %) ja toivottavana (64 %), että tulevaisuudessa ihmisten valintoja rajoitetaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi."
Mitä siis pitäisi tehdä, jotta tulevaisuus olisi valoisa? Olisitko sinä valmis muuttamaan digitaalista kulutustottumusta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Pitäisikö sittenkin lopettaa laajemminkin teknologian käyttö? Miten kävisi innovaatioiden?
Mikä on ihmiskunnan suurin tekninen innovaatio?
“Kivikirves! Kivityökaluilla esi-ihmiset pystyivät rikkomaan eläinten luut ja syömään ravintorikkaat luuytimet. Hyvä ruoka yhdistettynä työkalujen kehitykseen nopeutti aivojen evoluutiota.”
Rune Westergård, ympäristöalan yrittäjä ja One planet is enough -kirjan kirjoittaja
Rune Westergård uskoo teknologian pelastavan maailman ja olevan vastaus myös ilmastonmuutoksen hillintään.
Teknologia pelastaa maailman
Kivikirveen keksimisestä on pitkä matka tähän hetkeen, aikaan jolloin teknologinen kehitys ottaa huimia harppauksia joka vuosikymmen. Ihmiskunta on valjastanut teknologian kiihdyttämään ilmastonmuutosta huonoon suuntaan, joten eikö silloin teknologian vähentäminen olisi ratkaisu maailman suurimpaan haasteeseen?
“Esimerkiksi otsonikerros suojaa elämää vaaralliselta UV-säteilyltä, mutta 1970-luvulta lähtien otsonikerroksen huomattiin vähentyvän huomattavasti. Monet ajattelivat silloin, että jääkaappien ja pakastimien tekemistä pitää vähentää freonien takia. Mutta ratkaisu ei ollut vähentää jääkaappeja, vaan kehittää teknologiaa ja poistaa vahingolliset aineet jääkaapeista. Nyt on miljoonia jääkaappeja ja pakastimia ja otsonikerros vahvempi”, kertoo Rune Westergård.
Netin kulutus on kasvanut ja samalla on myös kasvanut tietotekniikan kuormitus luonnolle. Samalla tapaa, kuin aikoinaan pohdittiin jääkaappien käyttöä, pitäisikö harkita digitaalisen teknologian rajoittamista?
“Ei pidä lopettaa digitaalisten palveluiden käyttöä. Netin käyttö aiheuttaa päästöjä, mutta internetin ja digitaalisen tekniikan kehitys vähentää lopulta enemmän päästöjä, koska ne edistävät energiatehokkuutta kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Digitaalisuus on tärkeä osa infrastruktuuriamme.”
Energia ja ympäristöalan yrittäjä Rune Westergård puhuu myös siitä, miten teknologinen evoluutio on vaikuttanut resurssien käyttöön. Kännykän paino on muuttunut kiloista grammoihin muutamassa vuosikymmenessä. Samoin pakkausmateriaalit ja muut teknologiat vievät yhä vähemmän resursseja.
Teknologian uudelleenkäyttö, kierrättäminen ja muokkaus ovat tulevaisuuden taitoja, kuten tänä päivänä monelle sosiaalisen median hyödyntäminen nuorisotyössä. Sen takia meidän jokaisen on hyvä tietää edes hieman, miten esineet toimivat ja minkälainen merkitys esineiden kiertokululla ja kestävyydellä on.
”Kiertotalous on tärkeä osa tulevaisuutta, mutta se ei välttämättä näy tavallisille kuluttajille. Jos nykyinen tuotantotapa perustuu siihen, että tuotetaan liukuhihnalta koko ajan uutta, niin kiertotalous miettii fiksummin. Silloin ei tarvitse miettiä koko ajan uusia materiaaleja, vaan olemassa olevien tuotteiden materiaali pystytään käyttämään uudelleen. Esimerkiksi digitalisaation takia ei tarvitse kaivaa uusia neitseellisiä metalleja.
Ja toinen on se, että kiertotaloudessa omistaminen ei ole pääpointti, vaan mietitään, että tarvitseeko aina omistaa jotain vai voiko joku tuote olla palvelu. Silloin tuote lainataan tai vuokrataan tarvittaessa. Jokaisella ei tarvitse olla kaapissa tuotetta jo olemassa, vaan pystytään tehostamaan resurssien käyttöä,” toteaa Lotta Toivonen, Sitran asiantuntija.
Kiertotalous tarkoittaa siis sitä, että kulutus voi jatkua, mutta muuttaa muotoaan ympäristölle paremmaksi. Silloin syntyy uusia palveluita ja tavaroita, jotka perustuvat jakamiseen ja kierrättämiseen.
Kun ympäristön kannalta ei ole enää varaa luoda uusia asioita, niin maker-kulttuurilla voi olla paljonkin annettavaa. Varsinkin kun pelissä ei ole sen pienempi panos kuin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja maailman pelastaminen.
"Pohjimmiltaan maker-toiminnassa ei ole kyse siitä, että opitaan työelämän tai harrastusten teknologiataitoja, vaan nuorisotyöllisesti kyse on nuorten luovuuden tukemisesta ja uskon antamista nuorten omiin kykyihin. Maker-toiminnassa luovuus ruokkii luovuutta. Se on sellainen minkä soisi kaikille nuorille myös tuotavan, että on innostunut uusien asioiden kokeilemisesta ja oppimisesta. Se on tärkeä taito ihan millä tahansa elämän osa-alueella”, kertoo Juha Kiviniemi, Verke.
Maker-toiminnalla voi myös yksinkertaistaa ja havainnollistaa monimutkaisia järjestelmiä. Esimerkiksi yrittäjä Paul Nix rakentaa yhdessä nuorten kanssa bioreaktoreita näyttääkseen, miten omilla teoilla ja maker-toiminnalla korjataan maailmaa.
“I believe quite strongly that with a maker culture, with these kinds of gadgets, with this kind of empowerment, we can absolutely fix the future.” Paul Nix, perustaja, yrittäjä ja kierrätyksen asiantuntija, Time Repair Corporation
Suuri kysymys on, miten parempaan tulevaisuuteen voisi päätyä. Auttaako työelämän, koulutuksen ja aktivismin digitalisoituminen kasvattamaan meistä parempia ympäristökansalaisia vai iskeekö teknologia-ahdistus kesken matkan?
Teknologian nostaminen ympäristökasvatuksen keskiöön on kuin perse edellä puuhun kiipeämistä. Teknologia on mahdollistaja, mutta taustalla on paljon muuta, kuten yhteisöllisyys ja unelmat. Ja myös ahdistukset.
Materiaalien valmistuksella, kierrätyksellä, kestävyydellä ja liikenteen päästöjen vähentämisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Mutta onko kuitenkin sosiaalinen media tärkein teknologia ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa?
”Digitaalinen on hyvä jäsentämään monimutkaista kysymystä, kuten ilmastonmuutos. Toinen mielestäni ilmastokasvatuksen tärkeä asia on se, että voi ilmaista oman mielipiteen ilmastokysymyksistä, sen oman huolen purkaminen erilaisiksi viesteiksi. Siihen erilaiset digitaaliset välineet, sosiaalinen media, videot ja muut ovat tärkeitä työkaluja. ” Essi Aarnio-Linnanvuori
Nuorten parissa työskentelevät ovat suuren haasteen edessä, miten inspiroida nuoria tulevaisuudesta positiivisilla viesteillä.
Yksi haaste on, että monet hiilijalanjälkilaskurit on tehty aikuisille ja nuoret eivät koe relevanteiksi sellaisia kysymyksiä, joihin eivät itse voi puuttua. Esimerkiksi laskureissa voidaan kysyä, mitä sähköä käytät ja miten asut.
Nuorten parissa työskentelevän onkin olennaista miettiä, miten tuoda ilmastonmuutos nuorten kontekstiin mukaan, mutta helppoa se ei ole, sillä tällä hetkellä suomalaisen kuluttajan on vaikea arvioida omaa digitaalista hiilijalanjälkeä. Muutamia helppoja keinoja on kuitenkin jo olemassa: sulje taustalla pyörivä video, jota et katso. Käytä kiinteää yhteyttä jos vain mahdollista. Mitä pienempi ruutu sen pienempi kulutus. Laita koneessa päälle energiatehokkuusasetukset. Näilläkin pienillä asioilla on jo vaikutus omaan hiilijalanjälkeen.
Ympäristökasvatuksella on merkitystä ja nuorilla on halua vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Tätä halua pitää tukea.
Jos aikuiset päättäjät eivät tee mitään, niin silloin voi haastaa vaikka 33 maata oikeuteen liian hitaista ilmastotoimista. Näin tekivät portugalilaisnuoret syksyllä 2020. He käyttivät osaltaan teknologiaa hyödykseen, kun rahoittivat tekojaan joukkorahoitusalustan avulla.
Teoilla on vaikutusta, sillä nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vaatii EU-maita vastaamaan nuorten haasteeseen mahdollisimman nopeasti.
Teknologia ja nuorisotyö
Mitä nuorisotyössä voi tehdä, jotta ilmastoon liittyvät asiat tulevat paremmin huomioiduksi? Ovatko laitteet turhaan päällä? Soiko YouTube-videot tai Spotify taustalla, vaikka kukaan ei kuuntele? Nämä ovat pieniä tekoja, joista on hyvä aloittaa. Omaa toimintaa työpaikalla voi miettiä vaikka sähköpostien osalta. Lähetätkö ns. turhia sähköposteja; kiitos viestistäsi tai kiitos ryhmään pääsystä -tyyppisiä yhden lauseen viestejä?
Mitä muuta voimme tehdä ilmastomme hyväksi hyödyntäen teknologiaa?
Millaista energiaa nuorisotalo hyödyntää, miten se on tuotettu?
Olisiko mahdollista järjestää nuorten kanssa maker-toimintaa ja rakentaa pienimuotoinen aurinkokennosto, jolla ladataan vaikka kännykät? Pehmeällä kierrätyksellä ja "Right to Repair" -termillä tarkoitetaan mm. oikeutta ja mahdollisuutta korjata omia laitteita. Maker-kerhossa voidaan opetella puhelimen akun vaihtamista, jolloin laitteen käyttöikä pitenee.
On olemassa työkaluja, joilla laskea oma hiilijalanjälki. Kuten jo aikasemmin on mainittu, niin valitettavasti nämä laskurit ovat yleensä kehitetty aikuisten tarpeisiin. Oheisella laskurilla on kuitenkin mahdollista laskea nuorten kanssa vaikka jonkun tapahtuman hiilijalanjälki.
Kesäleirillä istutetaan jokaisen hiilijalanjälkeä kompensoimaan omat puut. Tai mietitään yleisesti, miten omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää ja hiilikädenjälkeä kasvattaa.
llmastonmuutos ja muut ympäristöön haitallisesti vaikuttavat asiat voivat tuntua kaukaisilla. Meidän on vaikea nähdä juuri tässä hetkessä, mitä luonnolle ja ympäristölle on tapahtumassa. Onneksi teknologia voi olla tämän havaitsemisessa suurena apuna.
Pelit, virtuaalitodellisuus sekä lisätty todellisuus voivat auttaa hahmottamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia konkreettisesti.
Mikäli nuorisotalolta löytyy pelikone tai virtuaalilaseja, niin ainakin näihin peleihin ja sovelluksiin kannattaa tutustua. Ne auttavat näkemään tulevaisuuteen ja sen miltä maailma näyttää mikäli ilmastonmuutos jatkuu entisellään.
Maailmalla on nuorten kanssa hyödynnetty erilaisia tapoja mitata oman asuinympäristön ilmanpuhtautta. Kosovossa nuoret sijoittivat eripuolille yksinkertaisia ilmanlaadunmittareita, joiden tulosten perusteella kirjoitettiin vetoomus päättäjille.
Etelä-Kaliforniassa nuoret saivat mukaansa vaatteisiin kiinnitettävät mittarin, jolla he pystyivät mittaamaan mm. ilmanlaatua omalla koulumatkallaan.
Konkretisoimalla helppokäyttöisen teknologian avulla omaa ympäristöämme, voimme paremmin ymmärtää myös ympäristöntilaa globaalilla tasolla. Useat yritykset valmistavat varsin edullisia mittareita, joita voi hyödyntää yhdessä nuorten kanssa. Mittari 1, mittari 2. Mittarin voi toki rakentaa itsekin maker -henkisesti.
Ympäri maailmaa on myös järjestetty ympäristöaiheisia hackathoneja. Näissä tilaisuuksissa nuoret ovat päässeet ideoimaan ja innovoimaan yhdessä toimintoja tai tapoja, joilla voidaan vaikuttaa positiivisesti ympäristöön.
Hackatoneissa kokoonnutaan perinteisesti tietyksi aikaa (esim 24 h tai 48 h) samaan paikkaan. Tapahtuman kantava idea on, että kaikilla on sama ongelma jota ratkotaan, mutta jokainen ryhmä lähestyy sitä omalla tavallaan. Esimerkiksi, miten oman koulun hiilijalanjälkeä voi parantaa teknologian avulla. Ryhmissä rakennetaan esimerkiksi sovellusta, verkkosivua tai jotain muuta vastaavaa.
Green Hackthon -tapahtuman sivuilla on listattuna millaisia toimia, sovelluksia ja asioita nuoret ovat innovoineet ympäri maailmaa. Innovoinneista voi ottaa vinkkiä omaan toimintaan nuorten kanssa tai miettiä, voisiko jotain ideaa hyödyntää paikallisesti.
Pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Ecosia-hakukone lupaa istuttaa noin joka 45 haun jälkeen yhden puun, joka kompensoi datakeskusten hiilijalanjälkeä.
Asettamalla Ecosian nuorisotalon oletushakukoneeksi voidaan vaikuttaa nuorisotalon hiilikädenjälkeen.
Tämä julkaisu ei ole pyrkinyt esittelemään kaikkia mahdollisia ideoita. Materiaali on koostettu ennen kaikkea nuorisotyöntekijöiden perehdyttämiseksi kyseiseen teemaan. Toivomme, että olet saanut tästä uusia oppeja, uutta ajateltavaa ja toivottavasti myös uusia ideoita. Muista keskustella nuorten kanssa ilmastoon liittyvistä kysymyksistä ja ottaa teknologia keskustelussa huomioon. Kuten olemme jo todenneet aikasemmin, pienillä teoilla on merkitystä. Jo pelkästään tietoisuuden lisääntyminen on oikea askel kohti parempaa tulevaisuutta ilmaston kannalta.
Kiitos!
Kiitos sinulle, että jaksoit lukea tämän materiaalin loppuun asti.
Kiitos myös kaikille haastateltaville ja muille julkaisun teossa mukana olleille.
Terveisin Jarno Alastalo ja Marcus Lundqvist.
PS. Tämän julkaisun hiilijalanjälki julkaisuhetkellä on noin 350 kg co2. Sen kompensoimiseksi meidän tulee istuttaa 1,5 puuta.
Built with Shorthand